Pakolaiskiintiön nosto: pieni suuri voitto ihmisyydelle
Valtiontalouden mittakaavassa kiintiöpakolaisten vastaanotossa on kyse pikkusummista. Kiintiöpakolaisten vastaanottoa myös tuetaan: jäsenmaa saa EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta kiintiöpakolaista kohden 6 000 tai 10 000 euroa henkilön lähtömaasta tai uudelleensijoituksen kiireellisyydestä riippuen. Päätös korottaa tai olla korottamatta pakolaiskiintiötä on budjettipäätös, mutta oikeasti kyse ei ole taloudellisesta kysymyksestä vaan puhtaasta arvovalinnasta. Sipilän hallitus epäonnistui pakolaiskiintiön korottamisessa rasistisen populismin viedessä voiton. Onneksi nyt tilanne on toinen.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n koordinoima kiintiöpakolaisjärjestelmä eli pakolaisten uudelleensijoittaminen on paras tapa auttaa hallitusti erityisen haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä tarjoamalla uudelleensijoituksen tarpeessa oleville – kenties vuosia leireillä eläneille perheille – turvallinen reitti suojeluun yleensä suoraan pakolaisleireiltä.
Keväällä 2019 sovitussa viiden puolueen hallitusohjelmassa saatiin sovittua pakolaiskiintiön nostamisesta ”vuonna 2020 vähintään 850 tasolle”. Lisäksi hallitusohjelmaan kirjattiin, että kuluvan vuoden jälkeen ”arvioidaan vuosittain kiintiöpakolaisten määrä välille 850–1 050 ottaen huomioon turvapaikanhakijoiden määrä”. Vaikka etukäteen määritellyn ylärajan asettaminen pakolaiskiintiölle neljäksi vuodeksi oli erikoista ja inhimillisesti harmillista, on kiintiön nostaminen joka tapauksessa oikein, tärkeää ja pitkään odotettu ihmisoikeusvoitto. Ihmisoikeusnäkökulmasta vasemmistoliiton, vihreiden ja RKP:n
mukanaolo hallituksessa on elintärkeää, mutta on myös selvää, että nykyisellä viiden
puolueen hallituskokoonpanolla maahanmuuttoasiat eivät ole mikään simppeli rasti.
Maahanmuuttopoliittisesti nykyisessä hallitusohjelmassa on sekä tärkeitä
askelia järkevämmän, ihmisoikeuksia kunnioittavan politiikan edistämiseksi,
että haastavampia kirjauksia.
Viime vuoden lopussa jo ennätykselliset 79,5 miljoonaa ihmistä eli yli prosentti maailman väestöstä oli joutunut jättämään kotinsa paetakseen sotaa tai vainoa. Määrä on vuosikymmenessä lähes tuplaantunut. Tästä väestöstä 45,7 miljoonaa olivat maansisäisiä pakolaisia, 26 miljoonaa kotimaansa rajojen ulkopuolella olevia pakolaisia ja 4,2 miljoonaa päätöstä odottavia turvapaikanhakijoita.
Pakolaisista 85 % oleskelee kehittyvissä maissa, yleensä lähtömaan naapurissa. Turkissa, jossa on eniten pakolaisia maailmassa, elää 3,6 miljoonaa pakolaista, joista suurin osa Syyriasta. Kolumbiassa 1,8 miljoonaa, Pakistanissa 1,4 miljoonaa, Ugandassa 1,4 miljoonaa, Saksassa 1,1 miljoonaa. Väkilukuun suhteutettuna pakolaisia on eniten suurin piirtein Suomen kokoisessa Libanonissa, jossa elää lähes miljoona lähinnä syyrialaista pakolaista.
Viime vuoden aikana maailmanlaajuisesti 107 800 pakolaista pääsi uudelleensijoituksen kautta rakentamaan elämää uudessa kotimaassa. Kansainvälisesti paikkoja tarvittaisiin moninkertaisesti lisää. Suomen pakolaiskiintiö oli 750, kuten se on ollut 2000-luvun alusta lähtien lukuunottamatta vuosia 2014 ja 2015, joille sitä Syyrian tilanteen perusteella nostettiin 1 050:een – Sipilän hallitus laski kiintiön jälleen 750:een, vaikka niin Syyrian sodan jatkumisen kuin muiden pitkittyneiden konfliktien myötä globaali pakolaistilanne vain jatkoi pahenemistaan ja toisaalta Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä laski yhden poikkeuksellisen vuoden jälkeen nopeasti takaisin 2000-luvun normaalitasolle ja sen ali.
Norja vastaanottaa nykyisin 3 000 kiintiöpakolaista vuodessa. Ruotsi 5 000. Esimerkiksi vasemmistoliitto on esittänyt pitkään kiintiön nostamista merkittävästi, aluksi esimerkiksi 2 500:een. Myös vihreät ja RKP ovat esittäneet vastaavaa. Vaikka ennen kiintiöpakolaisten Suomeen pääsy saattoi viivästyä kuntien tarjoamien kuntapaikkojen pulan vuoksi, nykyisin kunnat ottaisivat asukkaikseen reilusti enemmän uusia suomalaisia kuin valtio on ollut valmis vastaanottamaan. Kuluvan vuoden kiintiö on 850. Suomessa jätettiin viime vuonna turvapaikkahakemuksia 4 550. Ensimmäisiä turvapaikkahakemuksia – eli käytännössä uusia maahan saapuneita turvapaikanhakijoita – oli näistä 2 467, mikä on kuluvalla vuosituhannella ennätysalhainen määrä.
Maailmassa on käynnissä pakolaiskriisi, laajuudeltaan ja inhimillisiltä vaikutuksiltaan sanoinkuvaamaton humanitaarinen kriisi. Tuo kriisi on täysin muualla kuin Suomessa tai Euroopassa. Vaurailla länsimailla on varaa auttaa huomattavasti enemmän, ja hallituksen päätös nostaa pakolaiskiintiötä on elintärkeä askel parempaan. Turvapaikkapolitiikassa on niin Suomessa kuin Euroopassa menty ihmisoikeuksien osalta vuosia sieltä missä aita on matalin – ja toisinaan reippaasti alta riman. Ihmisoikeuksista kauniisti puhuvat EU-maat ovat käyneet kilpajuoksua pohjalle, sotaa ja vainoa pakenevia epätoivoisia kanssaihmisiä on turvallisten reittien puuttuessa pakotettu uhkarohkeille ja hengenvaarallisille matkoille ihmissalakuljettajien käsissä, unionin eteläiset jäsenvaltiot on jätetty yksin vastaamaan valtaosan turvapaikanhakijoista vastaanottamisesta, turvapaikanhakijat jätetty näiden maiden ylitäysille leireille riittämättömiin epäinhimillisiin oloihin muun Euroopan sulkiessa rajansa ja silmänsä, ja niitä, jotka ovat maahan päässeet, on palautettu pakkotoimin konfliktialueille. Turvapaikkapolitiikassa riittää siis työsarkaa ja muutos parempaan on turhauttavan hidasta. Pakolaiskiintiön nostossa on kyse pienestä joukosta, mutta yksilötasolla – jokaisen Suomessa uuden, turvallisen elämän mahdollisuuden saavan perheen näkökulmasta – kyse on elämän suuruisesta asiasta. Kiitos hallitus.
Mikko Aarnio
Kirjoittaja on erityisesti valtiosääntöoikeudesta kiinnostunut juristi, joka työkseen toimii vasemmistoliiton eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.
Mikko Aarnio
Kirjoittaja on erityisesti valtiosääntöoikeudesta kiinnostunut juristi, joka työkseen toimii vasemmistoliiton eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.