Kirjastojen sulkeminen on perusoikeuskysymys

Helsingin pormestari tiedotti tänään tuloillaan olevista pääkaupunkiseudun uusista koronaepidemian torjuntaan liittyvistä toimista. Virallisesti uusista toimista päättää torstaina pääkaupunkiseudun yhteinen koronakoordinaatioryhmä, jossa ovat edustettuina pääkaupunkiseudun kaupungit, aluehallintovirasto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS. Pääkaupunkiseudun uudet rajoitustoimet vaikuttavat äkkiseltään monin paikoin oikeansuuntaisilta. Muun muassa harrastustoimintaan puuttuvat toimet ovat jälleen valitettavia ja vaikuttavat kansalaisten arkeen ja hyvinvointiin monin tavoin, mutta paine uusien toimien tuomiseen on kova pääkaupunkiseudun huolestuttavasti heikentyneen epidemiatilanteen vuoksi. Alueellisin päätöksin, tartuntatautilain nojalla ja paikallisten viranhaltijoiden normaalein, säännönmukaisin toimivaltuuksin tapahtuva reagointi on ehdottomasti ensisijainen tapa vastata epidemiaan esimerkiksi valtioneuvoston päätösten sijaan.

Pääkaupunkiseudun tulevien uusien rajoitustoimien yksityiskohdat ja näitä koskevat varsinaiset päätökset ovat vasta tulossa. Helsingin pormestarin tänään tiedottamista toimista varsinkin yksi, kirjastojen sulkeminen, on kuitenkin hankala perus- ja ihmisoikeuksien, tarkemmin sanottuna perustuslain 16 §:ssä ja muun muassa YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (TSS-sopimus) turvattujen sivistyksellisten oikeuksien kannalta.

Kirjastolain (laki yleisistä kirjastoista) 2 §:n mukaisena lain tavoitteena, ja samalla kirjastojen tarkoituksena, on edistää väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin, tiedon saatavuutta ja käyttöä, lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa, mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.

TSS-sopimuksen 15 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden ottaa osaa kulttuurielämään ja päästä osalliseksi tieteen kehityksen ja sen soveltamisen eduista. Artiklan mukaan valtion on tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen saavuttamiseksi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä muun muassa tieteen ja sivistyksen levittämisen kannalta.

YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitean (TSS-komitea) artiklaa koskevassa yleiskommentissa (TSS-komitean yleiskommentti nro 21, E/C.12/GC/21, 21.12.2009) todetaan puheena olevaan oikeuteen kuuluvan muun muassa kaikille avointen palveluiden, kuten kirjastopalveluiden, saatavuus. Yleiskommentin mukaan artikla sisältää aktiivisen velvoitteen varmistaa tarvittavin tavoin jokaisen mahdollisuus päästä osaksi tieteestä ja kulttuurista muun muassa varmistamalla pääsy kirjastoihin ja muihin palveluihin jokaiselle.

Perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus kehittää itseään. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan itsensä kehittämisen mahdollisuus viittaa opetuksen ohella riittäviin kulttuuripalveluihin, kuten kirjastolaitokseen (HE 309/1993 vp s. 19–20). Esityöperustelujen mukaan viittaus yhtäläiseen mahdollisuuteen kehittää itseään merkitsee sitä, että jokaiselle tulee turvata säännöksen tarkoittamat mahdollisuudet muun muassa asuinpaikasta riippumatta. Säännöksen velvoitteet kohdistuvat julkiseen valtaan. Julkisen vallan toimet, joilla edistetään yksilön mahdollisuuksia kehittää itseään, liittyvät paitsi opetukseen myös esimerkiksi tiedon hankintaan. Julkinen valta luo edellytyksiä yksilön mahdollisuudelle kehittää itseään muun muassa siten, että se ylläpitää ja tukee kirjastoja. Perustuslain säännös edellyttää, että itsensä kehittämisen mahdollisuutta edistäviä järjestelmiä, kuten erityisesti kirjastolaitos on riittävästi olemassa. (HE 309/1993 vp s. 64)

Sivistyksellisten oikeuksien lisäksi kirjastopalveluilla on merkitystä myös perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeuksissa turvatun sananvapauden kannalta. Sananvapauteen sisältyy muun ohella oikeus vastaanottaa tietoa.

Kun kysymys kirjastojen mahdollisesta sulkemisesta on siis kiistatta merkityksellinen perus- ja ihmisoikeuksien kannalta, olisi tätä koskevan päätöksen vähintäänkin perustuttava lakiin. Nyt näin ei vaikuttaisi olevan. Tartuntatautilaki ei säädä mitään kirjastojen sulkemisesta. Päinvastoin kunnilla on perustuslain 16 §:ää konkretisoivan kirjastolain mukainen velvollisuus kirjastopalveluiden tarjoamiseen. Vaikka kaupungilla olisi ilman lain nimenomaista säännöstäkin mahdollisuus sulkea omistamiaan tiloja, on sillä lailla säädetty, perusoikeuteen perustuva velvollisuus kirjastopalveluiden tarjoamiseen.

Aihetta on kommentoinut myös Pauli Rautiainen ja jo keväällä Perustuslakiblogissa Iina Järvinen.

Myös kansanedustaja Anna Kontula on pitänyt sivistyksellisten oikeuksien ytimeen kuuluvien kirjastopalveluiden merkitystä esillä. Kontula on myös vastikään tehnyt lakialoitteen vankien kirjastopalveluiden rajoitusmahdollisuutta koskevan vankeuslain ongelmallisen säännöksen muuttamisesta.

Päivitys 27.11.2020:

Pääkaupunkiseudun tänään julkistetut uudet raskaat koronarajoitustoimet kunnioittavat kirjastojen osalta perustuslain 16 §:ssä turvattujen sivistyksellisten oikeuksien ydintä ja kunnille kirjastolaissa asetettuja velvoitteita kirjastopalvelujen järjestämiseen turvaamalla rajoitetusti paitsi lainaamismahdollisuuden myös eräät muut kirjastopalvelut. Ratkaisu edes rajoitettujen palveluiden pitämisestä tarjolla myös vaikeutuneessa epidemiatilanteessa on ainoa oikea ja laillinen. Mikko Aarnio
Kirjoittaja on erityisesti valtiosääntöoikeudesta kiinnostunut juristi, joka työkseen toimii vasemmistoliiton eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.